Amanda Harinen Stuttgartissa 62-vuotispäivillään.

Amanda Harinen Stuttgartissa 62-vuotispäivillään.

Jalat kantavat ja järki juoksee, mutta tekemistä puuttuu. Se on tuttu ikävystymisen tunne varmaan monelle eläkkeelle jäävälle. Vanhasta on luovuttu, mutta uutta ei ole löytynyt tilalle. Miksi et kokeilisi vapaaehtoistoimintaa?

Näin Hesarissa, että Setlementtiyhdistys pitää eläkkeelle jäävien infon. Se käynnisti alustavasti toiminnan etsimisen tuleville eläkepäivilleni. Jo muutama vuosi sitten Lontoossa asuva poikani oli ehdottanut, että eläkkeellä alkaisin brittitapaan tehdä vapaaehtoistoimintaa. Ajatus tuntui tuolloin kovin vieraalta. Olinhan kiinni työn syrjässä. Eläkeaika olisi sitten joskus. Ja kuka hullu tekisi työtä ilman palkkaa? Olisiko se edes oikein työssäkäyviä kohtaan, jos vapaaehtoinen vie häneltä leivän suusta? Luulen kuitenkin, että ilman vapaaehtoisia työ yksinkertaisesti jää vain tekemättä.

Toisaalta mediassa rummutetaan siitä, että yksin oleminen on ihmiselle pahempaa kuin 15 tupakan polttaminen päivittäin. Kun työyhteisöni jää taakse eikä perheenikään asu Helsingissä, ihmisten ilmoille olisi könyttävä henkensä kaupalla. Jalat vaativat kävelyä ja aivot rasitusta. Uusia tuttuja ystäviä voisin hankkia työkavereiden tilalle.  Jos omasta toiminnastani olisi samalla pikkuisen hyötyä yhteiskunnalle, ehkä eläkettäkin nauttisi hyvällä omallatunnolla.

Setlementtiyhdistyksen tilaisuudessa kuuntelin esityksiä eläkkeelle jäämisestä monesta näkökulmasta: taloudellisesta, psykologisesta, sosiaalisesta ja vapaaehtoistoiminnan näkökulmasta. Luennoitsijoita oli Suomen Punaisesta Rististä ja Takuusäätiöstä. Eräs eläkeläinen kertoi omista kokemuksistaan. Tilaisuudessa tarjottiin myös kahvit, mikä tekee aina mukavan vaikutuksen. Kahvipöydässä tutustuin muihin ikätovereihin ja heidän kokemuksiinsa. Ihmiset kertoivat lastenlasten hoitamisesta, liikuntaharrastuksista ja eläkeläisyhteisöjen kokouksista. Huomasin, että pitää paikkansa, että eläkeläiset ovat tyytyväisiä ihmisiä.

 

Tunne itsesi

Jos haluat osallistua vapaaehtoistoimintaan, kannattaa valita runsaasta Kansalaisareenan listasta ne tehtävät, jotka ovat lähinnä omaa sydäntä. Löydät vapaaehtoistehtävät täältä. Minua kiinnostavat politiikka ja yhteiskunnalliset asiat, kirjallisuus ja suomen kieli, tasa-arvokysymykset, opettaminen, eläimet, kierrätys ja vanhusten auttaminen.

Kun tehtävän aihe on selvillä, piti pohtia aikakysymystä. Mihin ehdin? Haluan vierailla kerran viikossa Lahdessa pojan perheen luona ja usein Tampereella vanhan äitini luona. Harrastan vesijuoksua. Käyn konserteissa, luennoilla ja seminaareissa sekä museoissa viikoittain. Lukemiseenkin hujahtaa tunteja päivässä. Aion myös matkustella muualla Euroopassa. Jokin tunti kuitenkin vielä irtoaisi vapaaehtoistoimintaankin.

Mihin sitoudun? Aluksi minun kannattaa valita sellaisia töitä, joissa on kevyt sitoutumisen aste. Kun pääsen alkuun, voin sitten harkita, mihin minusta on ja kuinka aikani järjestän kesällä, kun eläkeaika oikeasti alkaa. Luulen, että muitakin kysymyksiä syntyy ja vastauksia löytyy vapaaehtoistyön prosessin aikana. Mutta rohkea rokan syö, kaino ei saa kaaliakaan.

 

Valitse sydämellä

Vapaaehtoistoiminnan messuilla Vanhan Ylioppilastalon ovella käteeni ojennettiin Kansalaisareenan esite kaikesta mahdollisesta vapaaehtoistoiminnasta. Tehtävät oli jaettu aihepiireihin. Messuilla otin esitteet lähinnä niistä vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista, jotka koskettivat itseäni ja osaamistani.  Karsin alkuun kymmenen mahdollista vapaaehtoistyön toiminnan järjestäjää: Siskot ja Simot, Emmaus Helsinki ry, Pääkaupungin kierrätyskeskus, Kansalaisareena, Opaskoirayhdistys, Vanhustyön keskusliitto, Eläkeliitto, Lukumummit ja -vaarit, Luetaan yhdessä ja Monika-Naiset liitto ry. Ajauduin myös keskusteluun joidenkin aktiivisten kyseisiä aloja esittelevien messupöytää pitävien kanssa. Jos olisin arvannut tuolloin, että ryhdyn pitämään blogia kokemuksistani, olisin toki koonnut laajemman repertuaarin. Tyvestä puuhun noustaan.

 

Opeta kieltä, opi kansainvälisyyttä

Jo heti oven suussa oli mukava nainen kertomassa Monika-Naiset Liitto ry:n toiminnasta.  Monika-Naiset Liitto ry:n toiminta jakautuu kolmeen osaan eli Moninaisten tilaan, Turvakoti Monaan ja Voimavarakeskus Monikaan. Koska itse olen äidinkielen opettaja koulutukseltani, ajattelen, että voisin olla mukana opettamassa suomen kieltä tai järjestämässä museokäyntejä (olen opiskellut taidehistoriaa).  Työllistymisen työpajassakin osaisin olla apuopettaja, olenhan opettanut Työelämätaidot-kursseja ammattiopistossa. Voimavarakeskus Monikassa osaisin toimia auttajana ja juttuseurana. Myös Turvakoti Monassa voisin opettaa suomea. Koska kaikilla ei ole samanlaista osaamista kuin minulla vaan eri vahvuuksia ja osallistuminen kiinnostaa, kannattaa katsoa, mitä muuta on tarjolla täällä.

 

Lue ja puhu lapsille ja naisille

Kaksi vapaaehtoistoimintaa käsittelevät luku- ja kielitaitoa, joka on äidinkielen opettajalle peruskauraa. Lukumummit ja -vaarit-toiminnassa vanha ihminen menee kouluun lukemaan lapsen kanssa. Lapsi voi olla heikko lukemaan tai maahanmuuttajalapsi, joka tarvitsee lisäopetusta suomen kielessä.  Koska tämä työ on vaativaa, siihen järjestetään perehdytys ja vertaistukimahdollisuus. Lisätiedot löytyvät täältä.

Luetaan yhdessä -verkosto järjestää suomen opetusta lukutaidottomille tai suomen kieltä osaamattomille naisille. Jos mukaan lähden, pitää sitoutua toimimaan 2 tuntia viikoittain. Nämä molemmat vapaaehtoistyöt kiinnostavat, vaikka itse tein urani ammattiopiston opettajana. Tässä oppilaat ovat huomattavasti nuorempia. Toisaalta lasten seurassa itsekin nuortuu.

 

emmaus

Kierrätä ja opeta suomea

Juttelin sekä Emmauksen että Kierrätyskeskuksen esittelijöiden kanssa. Molemmissa on tarjolla sekä myymälässä toimimista että suomen kieltä opettelevien työntekijöiden opettamista muutama tunti viikossa. Asiakaspalvelu ja tavaroiden järjestely sopii minulle, enkä panisi pahaksi opettaa suomen kieltä. Aiemmin olen opettanut Keravan ammattiopistossa maahanmuuttajille suomea. Lisäksi olin UFF:ssa työelämään tutustumassa työpaikkani projektissa. Kirppis ja kierrättäminen sopivat minulle.

 

Seuraa koiraa

Koska pidän koirista ja olen kulkenut elämäntaivalta seitsemän koiran rinnalla tähän asti, Peesarin tehtävä kiinnosti. Juttelin tehtävän luonteesta opaskoirayhdistyksen edustajien kanssa. Peesari kuulemma seuraa koiraa ja näkövammaista, kun he opettelevat uutta reittiä.  Hassu yhteensattuma oli, että muutama viikko ennen messuja olin auttanut junassa näkövammaisen koiraa vaihtamalla sille siteen kipeään tassuun. Messujen koiraa en arvannut silittää, sillä olen lukenut, että opaskoirien pitää saada olla rauhassa. Ehkä opin tuostakin asiasta lisää myöhemmin.  Tästä asiasta saa tietoa osoitteesta info@opaskoirayhdistys.fi

 

Auta ja ilahduta vanhusta

Siskot ja Simot -yhteisön edustajat kertoivat omasta toiminnastaan. Luovan välittämisen yhteisö järjestää vanhuksille kohtaamisen pop up -tapahtumia, joita voivat olla esimerkiksi ulkoilutus, talkoot ja vanhojen aikojen muistelu.  Tapahtumat ovat kertaluonteisia, joten tämä vapaaehtoistoiminta ei sitoisi minua paljon, ellen itse niin halua. Lisää tietoa saa osoitteesta info@siskotjasimot.fi

Yksinäisyyttä lieventämään ja turvallista liikkumista takaamaan hakee vapaaehtoisia Vanhustyön keskusliitto. Jos ryhdyn ystäväksi, pitää sitoutua pitkäksi aikaa. Lyhytjänteisemmälle auttajalle sopii paremmin esimerkiksi saattajana toimiminen. Liitto järjestää ensin kurssin. Sen jälkeen voisin ryhtyä auttamaan. Seuraava kurssi on 6.3.−16.3. 2017. Lisätietoa löytyy täältä.

Eläkeliitto jakoi runsaasti esitteitä, mutta enpä niistä löytänyt, millaista vapaaehtoistyötä olisin voinut heille tehdä.

Vapaaehtoistoiminnan messuille 3.12.2016 osallistuneiden organisaatioiden vapaaehtoistehtävämahdollisuudet löydät täältä.

Kerron Kansalaisareenan blogissa, miten vapaaehtoistoimintani käynnistyy ja alkaa sujua. Jään eläkkeelle vasta heinäkuussa, mutta aion jo makustella vapaaehtoistoimintaa tulevan kevään aikana.

Amandan seuraava blogiteksti

 

Amanda Harinen

Liitteet
  • emmaus
  • samsung-camera-pictures

Related Post