Humak_tunnus_pysty_RGB_C

Vapaaehtoistoiminta löysi minut vasta aikuisiällä. En ollut edes tiennyt mitä elämästäni puuttui ennen kuin uskaltauduin kokeilemaan vapaaehtoisena olemista ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten. Halusin kovasti auttaa ja olla hyödyksi yhteiskunnassa. Aktivoiduin uudestaan viime syksynä turvapaikanhakijoiden tavarakeräyksen parissa. Ajauduin siitä lähtien yhä uusiin tehtäviin sekä aktiiviseksi toimijaksi mm. eri yhdistysten muodostamaan Tukea ja tekoja turvapaikanhakijalle -verkostoon. Verkosto auttaa nyt uusia kuntalaisia kotouttamisessa Järvenpäässä.

Irtisanominen noin vuosi sitten ei ollut mikään maailmanloppu, koska olin pohtinut alanvaihtoa jo pitkään. Työttömyys ei ollut minun kohdallani syy, vaan mahdollisuus etsiä uutta alaa ja ammattia juuri silloin kun aika oli sopiva. En kuitenkaan tyytynyt pelkästään pohdiskelemaan aihetta vaan lähdin tutkimusmatkalle vapaaehtoistoiminnan pariin selvittääkseni, voisiko vapaaehtoistyötä tekemällä jopa työllistyä tai löytää uuden alan tai ammatin.

Tutustuin useisiin alan toimijoihin oma-aloitteisesti sekä vapaaehtoistoiminnan koulutuksessa Järvenpäässä viime talvena. Aloin pian myös dokumentoida kokemuksiani työttömänä ja vapaaehtoisena videoblogin ja blogin muodossa, koska halusin innostaa myös muita samassa tilanteessa olevia vapaaehtoistoiminnan pariin. Tein samalla elämänmuutoksestani julkista. Tuleva seikkailu hieman pelotti, mutta en aikonut enää kääntyä takaisin.

Setlementti Louhelan luontoretkellä Järvenpään Lemmenlaaksossa kesäkuussa 2016

Setlementti Louhelan luontoretkellä Järvenpään Lemmenlaaksossa kesäkuussa 2016

Ajan mittaan toiminnan merkitys muuttui. Auttamisen ja kokeilemisen halun lisäksi mukaan oli tullut uusia ulottuvuuksia. Työttömälle vapaaehtoistoiminta tarjosi tärkeitä onnistumisen hetkiä, oppimisen iloa ja yhteisöllisyyttä. Oma pienikin työpanos tuntui merkittävältä ja oli aina mukava lähteä vapaaehtoistehtävien pariin tapaamaan ihmisiä. Työttömyyskin jäi taka-alalle kun keskittyi kiinnostaviin ja positiivisiin asioihin.

Vapaaehtoistoiminta tarjosi myös erinomaisen tilaisuuden tutkiskella sisintään alanvaihdon suhteen. Löysin itsestäni uusia puolia ja huomasin pitäväni asioista joita en olisi muuten edes tullut kokeilleeksi. Yhteisöpedagogin koulutus vaikutti oikealta ratkaisulta, koska halusin ihmisläheiselle alalle pitkän pörssiyhtiöuran jälkeen. Tapasin yhteisöpedagogeja myös vapaaehtoistoiminnan parissa, mikä houkutteli entisestään hakeutumaan alalle. Yhteisöpedagogin päiväopintojen aloittaminen Humakissa syyskuun alussa olikin unelmien täyttymys!

Kuluneen vuoden aikana olen oppinut paljon ihmisistä ja itsestäni. Olen saanut uusia ystäviä sekä verkostoitunut vapaaehtoistoiminnan parissa. Olen päässyt myös kokemaan vapaaehtoistoiminnan eri roolien tarjoamia onnistumisia ja mokia sekä löytänyt kehittymiskohteita. Kaikkein opettavaisinta on kuitenkin ollut viettää aikaa täysin erilaisten ihmisten parissa kuin itse on.

Tiedän nyt mitä haluan tehdä elämässäni ja olen varma, että valitsemani tie on oikea. Tähtään seuraavaksi järjestöalalle ja ehkäpä päädyn jopa vapaaehtoistoiminnan ammattilaiseksi, jos kaikki elämän palaset loksahtelevat jatkossakin paikoilleen.

Oheinen video kertoo hyvin merkittävän osan tarinastani: http://areena.yle.fi/1-3458733
(YleFolk-jakso Setlementti Louhelan monikulttuurisesta toiminnasta)

Jenni Järvinen

Kirjoittaja on ensimmäisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija ja opiskelee parhaillaan Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista.

Liitteet
  • louhelan_retki
  • humak_tunnus_pysty_rgb_c

Related Post